Heipä hei. Nyt on iloinen lauantai-ilta meneillään. Kone toimii taas kolmen päivän tauon jälkeen. Päivitykset olivat liian rajut, ja kone simahti. Ihana setäni kävi iltapäivällä laittamassa koneeni taas kuntoon. Ehdin jo pelätä, että kaikki tiedostoni yms. katoavat, mutta täällä ne ovat tallessa, onneksi. On se kätevää, kun on suvussa suuri tietokonenörtti.

Kulunut viikko on ollut aikalailla persiistä. Olen käyttäytynyt kuin maanis-depressiivinen ihminen. Mutta nyt näitä vitutuksien syitä tulemaan.

Keskiviikkona vitutti koulussa kipeä polvi. Siinä on luultavasti kasvuhäiriö. Ihan helvetin kipeä. Liikuntatunti oli kyllä ihana tuon polven kanssa, onneksi sain ottaa hieman kevyemmin. Koulun jälkeen vitutti sitten bändiharkoissa. En kyllä mene enää sinne. Muuten oli ihan kivaa, siis minun sorrotamistani ja soittotaitoni pilkkaamista lukuunottamatta, mutta harkkojen lopussa viisaat päättivät heittää mun kengät roskikseen sillä välin kun olin laittamassa mikin piuhaa varastoon. Että kiitos. Ja mulle ei jääny kaupungissakäymisen takia aikaa lukea bilsan kokeisiin. Niin, ja kone oli päättänyt tällöin olla toimimatta.

Torstai nyt oli vittumainen päivä ihan yleensäkin. Koulussa mut lyötiin kummiksi, ja viimeinen tunti oli yhteinen liikkatunti kummioppilaitten kanssa. Jeejee. Mun kummioppilas on kamala pikkupiru, mutta mikäs siinä. Ja hirveä takertuja. Noh, koulun jälkeen tuli kotiin. Jouduin kantelemaan todella monia lihapolarin muovilaatikoita, jotka olivat täynnä tavaraa, äidin kanssa kipeillä hauislihaksilla. Sitten seuraavana ohjelmassa oli bändiharkat meidän ohjaajamme kanssa. Keskiviikkosin on siis harjoitukset ilman meidän opettajaa. Siellä nyt meni ihan hyvin, paitsi että eräs rumpali päätti pistää homman leikiksi, eikä soittanut kunnolla. Alko mennä hermot siihen touhuun. No seuraava vitutuksen syy taisi olla se, että kasvovärit eivät meinanneet totella minua, ja naamani näytti aivan järkyttävältä. Vedin sen siis aivan valkoiseksi, maalasin huuleni mustaksi ja minulla oli myös mustaa luomiväriä. Muuten oli ihan ok, mutta kasvoväri oli sellaista ihanaa tarttuvaa tököttiä, että hiukseni meinasivat liimautua siihen koko ajan, ja naamani kiilsi älyttömästi. Olin siis zombi. Sain naaman kommentteja "mene lääkäriin" jne. Se ei ollut kuitenkaan vituttava osa, vaan se, että ystävälläni oli kahdenkeskeistä asiaa toiselle ystävälleni. Ja muutenkin tunsin oloni yksinäiseksi. Meinasin ruveta itkemään (tämä nyt on hieman noloa) kun näin ystäväni tanssimassa erään koulumme pissiksen kanssa. Tuo ystäväni on siis poika (heppu joka potkaisi minut pihalle bändistä) ja hän on kunnon heviäijä (ja kaikenlisäksi vielä hieman homolta vaikuttava). Se oli ihan kiva isku kasvoja vasten (selitän aiheesta lisää, jos jotakuta kiinnostaa, mutta tuskin). Ai niin, anteeksi, en yleensä luokittele henkilöitä, vaan pidän heitä tasa-arvoisina, mutta nyt nimien kiertämiseksi ilmoitan asian noin.

Perjantaiaamu alkoi ihanasti, jouduin juosta samperin kipeällä polvella 600m tihkusateen piiskatessa kokonaisvaltaisesti kasvojani, housujani, farkkutakkiani, hanskattomia käsiäni ja huppariani (farkkutakki jäi kiireessä auki). Olo oli niin vittumainen, että teki mieli lysähtää ojaan itkemään ja kuolla sinne. Kyyneleet valu silmistä kivun takia. Joka juoksuaskel oli helvettiä. Ja kaikki vaan sen takia että ehtis paskalaan tekemään bilsan koetta, johon en ollut ehtinyt lukea, ja muutenkin vitutti vielä torstai. Koulussa kuitenkin oli ihan kivaa, bilsan koe olikin helppo, mutta en silti saa täysiä pisteitä. Kuvistunti oli mahtava, mä, mun vasemmalla puolella istuva bändimme rumpali ja oikealla puolella istuva elämänpilaajani töhräiltiin halloweenkuvia. Mä tein zombihahmoa, ja rumpali ystävällisenä piirsi sen päässä olevasta kokkiveitsestä valuvan verinoron ja tikit poskeen. Oli hauskoja juttuja sillä tunnilla, tosiaan.

Koulun jälkeen eteeni aukeni uusi maailma, kun luokkani uusi tyttö tuli meille. Me puhuttiin läpi maat ja taivaat, ja siitä aukeni mulle aivan uusia puolia. Sain uuden ihmisen, jolle voin puhua kaikesta mahdollisesta. Se on huippua. No lähdin sitten yhtäkkiä kaverini bileisiin, joissa oli ihan hauskaa, 2h pelattiin minä & kolme tyttöä pullonpyöritystä, sitten riehuttiin tunti ja ehdin olla heidän & poikien seurassa varmaan puol tuntia, kun isäni tuli hakemaan. Sain myös tietää yhdeltä tytöltä yhden mielialaa taas asteella pudottavan asian.

Nyt ajatukseni juoksevat rataa Suppo ja Jorkki, Jorkki ja Suppo. Ei, Needled ja Jorkki, ja Jorkki ja Needled, niin sen pitäisi mennä, mutta ei mene, vaan menee Jorkki ja Suppo. Lämmin teekuppikaan ei piristä nyt mielialaa. Mä en kuitenkaan saa muutettua asioita, mutta koko ajan mieleen palaa näky heistä kahdesta tanssimassa, anteeksi vain. Ja kun kappale oli vielä My Heart Will Go On, todella nyyhkybiisi, ei oloni helpotu yhtään. Nyt on sellanen olo, et mun angstikausi tekee taasen tuloaan, eikä lakkaa muutamaan kuukauteen. Että sinne meni se iloisuus. Yksi saakelin kappale & sen hetkiset näkymät muuttivat mielialani todella suuresti. Mutta nyt loppuu paskan jauhaminen, häivyn mässäämään suruuni ja masennukseeni ja jatkan koneella seikkailua. Tiedän, olen säälittävä, ja pitäisi piristyä, muttei onnistu. Heippa.